Vaihtelin öljyt tuossa joku aika sitten, öljyilin ketjut ja tarkistelin vaijerit sun muut kuluvat osat.
Ketjut ja rattaat näyttivät olevan ihan ok kunnossa, toisin kun kuvittelin. Hyvä kunto johtunee runsaasta öljyämisestä viime kesän aikana, eivät oikein toimineet kuivana nuo o-rengaspaskaketjut.
Tuli käytyä ilta-ajelulla Evon suunnalla n.40km. Odottelin että Rouva ja Susanna tulivat kotia laulu treeneistä, keräilin ajokamppeet kasaan, ja eikun matkaan. Honda toimi niinkuin kuuluukin, ja ajotaidotkin tuntuivat olevan ennallaan.
Kausi tuli siis avattua perinteiseen malliin. Kääntyessäni jäiselle metsäautotielle muistin viime keväiset pannutukset ja ehdin jo miettimään takaisin kääntymistä vaihtoehtona, mutta hullu-petteri sisälläni hihkui riemusta päästä luistelemaan, ja veti jälleen kerran pidemmän korren.
Se on kumma juttu, että pitää ihan kaivamalla kaivaa verta nenästään ja mennä kesärenkailla tuommoiselle tielle ajamaan. Toisaalta jos haluaa asiasta jotain positiivista löytää, niin kauden avaus komeasti kaatumalla ja liukumalla ojaan palauttaa jo ajoissa mieleen sen, että asfaltilla tai hiekalla kovassa vauhdissa sattuukin sitten monta kertaa kovempaa kuin nyt. Eli järki päässä tien päällä, ei kohelleta!
Nytkin jo sattui niin pirusti, että metsän elävien tulevan kesän poikaset saavat varmaan kuulla tarinan oudosta neonkeltaisessa puvussa(sadeasu) selällään keskellä tietä karjahtelevasta paksu(hko)sta otuksesta, joka ylös päästyään heittäytyi uudelleen selälleen, ja jatkoi karjahteluaan polveaan pidellen.
Kotia päin lähtiessä rupesikin olemaan jo melko hämärää, ja tie paikka paikoin todella liukas. Hondan oma 35 watin hehkulamppu-ajovalo muistuttaa pimeällä valoteholtaan lähinnä kynttilää, mutta onneksi hommasin talvella mopoon led-lisäpitkät melko edullisesti nettikaupasta. Jonain päivänä vielä otan ne paketista pois tuvan nurkasta kuleksimasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti